Onnistunut esimiestyö perustuu yhteistyöhön ja vuoropuheluun työntekijöiden kanssa. Motivoitunut työntekijä, jota kuunnellaan, kannustetaan ja tuetaan, on tyytyväinen työntekijä. Ja tyytyväinen työntekijä on yleensä tuottava työntekijä. Johtamisessa tulisikin muistaa keskittyä myös perusasioihin, kuten viestintään ja kohtaamiseen, siihen, että ihmiset tekevät töitä. Päämääränä tulisi olla tilanne, jossa yritys ja tyytyväinen työntekijä kohtaavat toistensa positiivisen synergian. Sen saavuttaakseen niin pienen tiimin vetäjällä kuin konsernin päälliköllä, on suuri rooli. Mutta hypätäänpä digiaikaan. Miten johtajuuden tulisi sitten muuttua pysyäkseen digitaalisuuden virrassa mukana? Organisaation tavoitteet tulevat aina ensisijalla. Strategiaa tai arvoja ei valita yritykselle ilman syytä. Ne ovat suuntaviivoja joita kohti kohota. Juuri tässä digiaika haastaa myös organisaatiot joustamaan, mutta sillä on vaikutuksensa myös johtamistyössä. Avoimuus nousee arvostuksessa aivan uudelle tasolle. Mutta onko kaiken oltava avointa, missä raja menee?
Johtaja vaikuttaa aina alaisiin ja alaiset vaikuttavat johtajaan. Näin on myös digiajassa. Vuorovaikutussuhde siis säilyy, mutta on siirtynyt digiajan johtajuuteen erityisesti eri viestintäkanavien välityksellä. Digitaaliset välineet vaikuttavat ihmisiin, johtajiin kuin työhön. Mutta miten luopua johtajana kontrollista ja silti johtaa? Avoimella johtajuudella ei tarkoiteta pelkästään läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Avoin johtajuus voi ilmentää autenttisuuta, mutta myös eri rooleja kuten työminä ja minä vapaalla mutta ei online-tileillä. Pääsääntöisesti avoin johtajuus on kuitenkin balanssin löytämistä juuri siinä bisneksessä, missä toimitaan, ja miten toimitaan.
Avoimuuteen perustuvassa johtamisessa tärkeää ovat tiedon jakaminen, rohkaiseminen ja luottamus mutta erityisesti toimintakulttuurin muutos. Johtajan on luotettava työntekijöihin, ja siihen että hekin osaavat viestiä. Avoimuus liittyy myös sosiaalisen median verkostoihin ja siihen, miten työskentely sosiaalisissa online-verkostoissa muuttaa työn tekemistä. Blogit ja some-yhteisöt ovat osa tiedon selittämistä aivan kuin jatkuva tiedon päivittäminen, eli missä mennään juuri nyt. Nekin ovat keskustelutantereita, niillä vain liikutaan virtuaalisesti.
Vuorovaikutus työnteossa tai johtamisessa ei siis ole kadonnut minnekään. Päinvastoin. Avoimessa johtajuudessa kaikesta huolimatta tulisi muistaa kommunikaatio ja ihmiset, ei pelkkä teknologia monine alustoineen. Kääntöpuolena digitalisoituminen on ajanut palautteen antamisen automatisoitumiseen ja siihen, että palautetta odotetaan nopeasti. Jos palautetta ei tule, on sekin osa palautetta; välinpitämättömyys. Automaattinen palaute taas koetaan arvokkaaksi, vaikka se olisi muodoltaan hyvin yksinkertaista.
Dialoginen kommunikaatio on aina arvokasta. Parhaimmillaan se kannustaa jakamaan tietoa, arvostaa ja tukee ihmisiä tiedon tarpeessa huolimatta siitä, onko kommunikaatiossa mukana digitaalisia välineitä vai ei.
